EI NIIN TÄYDELLISET BLOGIÄIDIT - HELPOIMMAN KAUTTA

Lapsen kanssa tulee olla johdonmukainen. Tulee toimia tiettyjen rutiinien mukaan, eikä niistä lipsuta. Lasta täytyy valmetaa jo synnäriltä asti tottelevaksi ja kohteliaaksi kansalaiseksi. Lapselle täytyy antaa rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa, ettei pieni mieli vaan järky. Äidin pitää olla suorittaja, kuuluu imettää, tehdä itse soseet, pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja samalla omistautua perheelle 100%. Vastuu äidillä on valtava ja sitä myötä myös paineet.

Somen ja internetin ihmeellinen maailma keskustelupalstoineen luo ihan turhia paineita uusille äideille. Tai varmasti niille kokeneillekkin. Nykyään omaa mielipidettään on helppo jakaa ja tuoda esille. Sitähän minä itsekin teen. Ihmiselle joka ei ole varma omista ajatuksistaan ja mielipiteistään, on hämmentävää joutua sellaiseen milipiteiden tulvaan, joka netissä on vastassa.

Me ollaan Jessen kanssa alusta asti oltu stressaamatta oikeastaan mistään vanhemmuuteen liittyen. Ja mä olen päättänyt olla ottamatta itseeni muiden mielipiteistä. Ja ehkä sen takia kaikki tässä vauva ajassa on ollut niin äärettömän helppoa. Ollaan toimittu vain ja ainoastaan niin miten meistä tuntuu hyvälle. Usein mennään sieltä mistä aita on matalin. Joskus nukutetaan syliin, joskus taas omaan sänkyyn. Joskus nukutaan päikkärit, joskus ei. Aina kuitenkin toimitaan niin mikä tuntuu sillä hetkellä parhaalta. Mutta usein toimitaan myös niin, mikä tuntuu helpoimmalta. Kyllä mä välillä mietin, että voiko siitä olla tulevaisuutta ajatellen jotain haittaa jos nukutan Viljon vaikka kaukaloon. Voiko olla, että kohta se ei muualla nukahdakkaan? Vielä ei olla huomattu ainakaan mitään negatiivista näissä ei niin johdonmukaisissa kasvatustavoissa. Tietysti, kun poika tuosta kasvaa niin tietyissä asioissa täytyy olla tarkkana ja tiukkana.

Meillä näkyy stressittömyys ja mukavuudenhalu muussakin, kuin kasvatuksessa. Esimerkiksi innokkaita siivoajia meidän huushollista ei löydy, joten se välttämätön paha toteutetaan vasta, kun on pakko. Mun koulunkäynnissä mukavuudenhalu on ollut myös aika isossa roolissa ja siitä syystä epämiellyttävät tehtävät on jäänyt palauttamatta ja arvosanoja uupuu. Nyt pitkästä aikaa tunnen pientä stressin poikasta tehdessäni opinnäytetyötä ja suorittaessani vanhoja kursseja, jotta valmistuisin. Tämäkin vain, koska pakko.

Jonkun mielestä me ollaan varmasti vain laiskoja. Ja kyllähän me sitäkin ollaan. Mä olen itse ainakin todella mukavuudenhaluinen ja teen asioita niin, että on kivaa. Mä olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi vähän höllätä pipoa ja tehdä juttuja rennommalla otteella. Niin, että voisi nauttia elämästä ja olisi mukavaa. Stressi lyhentää elämää ja minä ainakin haluan olla mahdollisimman kauan mun perheen riesana. Tietysti on pakollisia tylsia juttuja mitä pitää hoitaa. Mutta suurimman osan elämästä pitäisi olla ihan huippua. Siihen minä pyrin, oli helppoa tai ei.



Tämä postaus on osa Kaksplussan blogiyhteisön Ei niin täydelliset blogiäidit-juttusarjaa.

-Nora


#KPBP

Mä en muista milloin viimeksi olisin nauranut niin, kuin lauantaina. Ihan mahtavaa miten tuiki tuntemattomien ihmisten seura voikin olla niin huippua. Mä pidän itseäni suhteellisen ujona ihmisenä mutta jotenkin sitä pystyi rentoutumaan ihan täysin. Lauantaina pääs meinaa tää turkulainen käymään Hesassa. Meillä oli nimittäin Kaksplussan kauan odotettu blogipäivä. Olette varmaan lukeneet postauksia kyseisestä päivästä kyllästymiseen asti joten pidän tämän lyhyenä.

Mira, Anna ja Annukka olivat järkänneet ihan super kivan päivän meille. Päästiin kuulemaan muutamien yritysten esittelyjä, syömään ihania herkkuja ja nauttimaan toistemme seurasta. Vähän siinä aluksi jännitti mutta aika äkkiä ne ajatukset unohtui. Aktiviteettia oli koko ajan niin ei sitä ehtinyt jännäämään.








Päivätapahtuman jälkeen suunnattiin Cantina Westiin syömään mahtavaa ruokaa! Suosittelen kaikkia Helsingissä pörrääviä käymään, ihana tunnelma! Ruokailun jälkeen mentiin hotellille istuskelemaan ja nauramaan vatsalihakset kipeiksi. Osa suuntasi vielä El Jefeen jatkamaan iltaa. Minä, AC ja Annukka suunnattiin yöjunalla kotio ja omiin pehkuihin nukkumaan.

Ja niin! Gift bageja olikin sitten sellanen överi määrä, että tän muidun kädet oli ainakin ihan maitohapoilla junaan juostessa. Haha! Mutta en valita! Näytän teille myöhemmin mun lemppari juttuja niistä pusseista.

Menossa mukana: