MIKÄ MUSTA TULEE ISONA?

Tää homma on ollut mulle aina selvää. Siis ihan aina! Niin kauan, kun tässä päässä on ajatuksia liikkunut. Mä olen kokenut olevani todella onnekas tietäessäni mitä tulevaisuudelta haluan, kun muut ovat vierellä stressanneet eivätkä ole löytäneet sitä "omaa juttua". Nyt kuitenkin tilanne on kääntynyt ja mä en ole yhtään varma haluanko jatkaa valitsemallani alalla. Turhauttaa. Olen opiskellut kohta seitsemän vuotta vaatetusalaa ja keväällä pitäisi valmistua jo toisesta koulusta. Välillä toivon, että olisin herännyt tähän ajatukseen aikaisemmin, vaikka tiedän, että ilman näitä viimeisten vuosien kokemuksia en näin ajattelisi. Viljon syntymän jälkeen on tuntunut vahvasti siltä, että haluan tehdä jotain tärkeämpää. Kyllä varmasti jatkan vaatteiden parissa jossain määrin, ehkä toiminimellä tai ihan harrastuksena, who knows? Uraa mä en siitä halua, sen tiedän. Tai siltä ainakin nyt tuntuu...

Mielessä on pyörinyt, josko sitä vielä kerran aloittaisi uuden koulun penkillä. Vielä on onneksi vähän aikaa miettiä. Palaan tähän keväämmällä, kun se on ajankohtaista.

Tältä näyttää Viljon viihdekeskus pari kuukautta, kun äiti vääntää opparia. Heh...



-Nora

0 kommenttia:

Lähetä kommentti