IKILIIKKUJA

Tajusin tuossa, että enhän mä muistanut kertoa Viljon puolivuotis kuulumisia joulun tohinoissa. Ja nythän poitsu on jo yli 7kk!

Täytyy sanoa, että viimeisten viikkojen aikana meillä on nähty yhtä jos toista uutta. Ryömimisellä se alkoi ja nyt kontataan hirveetä vauhtia. Seisomaan noustiin tukea vasten ja nyt tuo hurjapää vetelee kävelykärryllä edestakaisin. Tähän samaan syssyyn puskettiin vielä eka hammas. Kyllä mä vähän mietin, että mihin se mun vauva oikein katosi. Ei taida olla tulossa takaisin. Jessen mielestä vielä tänä talvena poika luistelee. Jaiks! Ehkei sentään.



-Nora


MIKÄ MUSTA TULEE ISONA?

Tää homma on ollut mulle aina selvää. Siis ihan aina! Niin kauan, kun tässä päässä on ajatuksia liikkunut. Mä olen kokenut olevani todella onnekas tietäessäni mitä tulevaisuudelta haluan, kun muut ovat vierellä stressanneet eivätkä ole löytäneet sitä "omaa juttua". Nyt kuitenkin tilanne on kääntynyt ja mä en ole yhtään varma haluanko jatkaa valitsemallani alalla. Turhauttaa. Olen opiskellut kohta seitsemän vuotta vaatetusalaa ja keväällä pitäisi valmistua jo toisesta koulusta. Välillä toivon, että olisin herännyt tähän ajatukseen aikaisemmin, vaikka tiedän, että ilman näitä viimeisten vuosien kokemuksia en näin ajattelisi. Viljon syntymän jälkeen on tuntunut vahvasti siltä, että haluan tehdä jotain tärkeämpää. Kyllä varmasti jatkan vaatteiden parissa jossain määrin, ehkä toiminimellä tai ihan harrastuksena, who knows? Uraa mä en siitä halua, sen tiedän. Tai siltä ainakin nyt tuntuu...

Mielessä on pyörinyt, josko sitä vielä kerran aloittaisi uuden koulun penkillä. Vielä on onneksi vähän aikaa miettiä. Palaan tähän keväämmällä, kun se on ajankohtaista.

Tältä näyttää Viljon viihdekeskus pari kuukautta, kun äiti vääntää opparia. Heh...



-Nora

PARAS VUOSI

Vuosi 2014 oli ehdottomasti elämäni paras vuosi. Se nyt on varmaan sanomattakin selvää, että Viljon syntymä teki siitä sellaisen! Tapana on sanoa, että vuoteen on kuulunut niin iloa, kuin surua. On ollut onnellisia ja vaikeita hetkiä. Mun täytyy kyllä sanoa, että surua ei juurikaan minun vuoteeni ole mahtunut. Jotenkaan sitä ei enää stressaa turhasta eikä ota kaikkea niin vakavasti. Elämä on heti paljon helpompaa, kun antaa itselleen luvan nauttia. Mä olen ihan äärettömän kiitollinen siitä mitä vuosi 2014 on tuonut tullessaan ja mitä kaikkea se on mulle opettanut. Toivottavasti tästä vuodesta tulisi yhtä antoisa ja onnellinen.

Ensimmäistä kertaa tein muutaman lupauksen tulevalle vuodelle. Aion jatkaa treenailua ja pyrkiä muutenkin elämään terveellisemmin sekä tekemään vain sellaisia asioita, joita oikeasti haluan. Pyrin elämään mahdollisimman onnellista ja kivaa arkea mun ihanan perheeni kanssa.

Tässä on puhelimen kätköistä kaivettuja kuvia vuoden varrelta. Hyvää uutta vuotta ja tervetuloa 2015 <3



-Nora