PÄÄSINKÖ TAVOITTEESEEN?

Uskomaton ajatus, että treenailun aloittamisesta on vasta vaivaiset 3,5kk. Tuntuu, että siellä salilla olisi ähelletty jo paljon kauemmin. Viimeisen kuukauden aikana ei treenit ole sujunut ihan toivotulla tavalla. On ollut sairastelua ja kiirettä koulussa. Vuoden vaihteen jälkeen aion aloittaa ihan uudella energialla, pari ässääkin on hihassa. Pääsin nimittäin mukaan pakaratreenitestaukseen, joka alkaa Tammikuun alussa.  Odotan innolla minkälaista uutta motivaatiota treenit tuo tullessaan. Ja minkälaiset pakarat. Hah. Sain myös Katrin kautta mahdollisuuden tutustua muutamiin Harmonian laihdutusta tukeviin tuotteisiin. Kerron niistä vähän tarkemmin kunhan saan tuotteet käsiini!

Mun tavoitteenahan oli jouluna olla 10 kiloa kepeämpi, kuin aloittaessa. Toisena tavoitteena oli mahtua mun tavoitehousuihin. Mitäpä veikkaatte miten kävi? No, kiloja tippui noin viisi. Painan nyt 60-61kg ja lähtöpainona oli 65,3kg. Niin kuin aikasemminkin täällä sanoin, ei ehkä kannata sitä vaakaa tuijottaa niin orjallisesti. Tärkeintä on se mikä sieltä peilistä kurkkaa. Tai oikeastaan se, että itse on tyytyväinen siellä näkyvään tyyppiin. Mun peilista kurkkaa jo aikas kivan näköinen hemmo. Pientä fiksailua on vielä kropassa havaittavissa. Mutta se, mitä edelleenkään en pysty ymmärtämään, miten nämä kuvat näyttää paljon pahemmilta, kuin todellisuus?

Tänään kokeilin tavoitehousujani siinä uskossa, ettei ne kiinni menisi. Ajattelin, että ehkä muutama sentti jää vajaaksi, olenhan treeninkin jättänyt viime viikkoina niin vähälle. Ilokseni kuitenkin sain pöksyt jalkaan ja vielä kiinni! Kyllähän ne pirusti puristi, enkä niiden kanssa voi ulos lähteä. Se ei nyt kuitenkaan ole pääasia. Eli tavoitteisiin ei ihan päästy mutta tyytyväinen olen silti. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2015, mieli ja vartalo kepeämpänä, kuin vähään aikaan.






-Nora

MEIDÄN JOULU

Joulu on nyt ohi ja uutta vuotta kohti mennään vauhdilla. Joulu oli ihana!! Viljo pääsi parin pukin syliin ja vähän parrastakin vedeltiin. Oltiin myös poitsun kanssa kipeinä muttei se menoa haitannut. Vihdoin alkaa olla sekin parempaan päin. Toivottavasti vuosi vaihtuu terveissä merkeissä. Pääsette kurkkaamaan meidän jouluun nyt kuvien kautta.











-Nora

UNELMAT UUSIKSI

Harva 23-vuotias voi sanoa saavuttaneensa elämäsä suurimmat unelmat. Minä voin. Pikkulikasta asti haaveilin omasta yrityksestä vaatesuunnittelijana. Haaveilin myös perheestä, omasta lapsesta. Mietin aina, että miten nuo kaksi yhdistetään samaan elämään, kaksi niin aikaa vievää asiaa. Yrittäjä on yrittäjä 24h vuorokaudessa. Äiti on äiti ehkä jopa 30h vuorokaudessa. Nyt 23-vuotiaana olen noita molempia, vaatesuunnittelija JULJAssa ja äiti ihanalle pienelle pojalle. Tilanne on se, että tässä elämäntilanteessa toisesta unelmasta on luovuttava.

Tämän syksyn aikana ollaan tultu tytöjen kanssa siihen tulokseen, että JULJA lopettaa toiminnan kevään 2015 aikana. Voin varmasti kaikkien puolesta sanoa, että ollaan nautittu hurjasti tämän homman tekemisestä ja toistemme kanssa työskentelystä. Ollaan saatu tutustua ihan mahtaviin tyyppeihin JULJAn kautta. Ollaan opittu tästä alasta ja itsestämme enemmän kuin mitä olisi voinut edes kuvitella. En aio sanoa, "harmi, että kävi näin", sillä ties mitä huippujuttuja elämä meille vielä poikii!

Sovittiin, että juodaan skumpat sadalle ensimmäiselle facebook-tykkääjälle. Ei juotu. Kunnianhimo nousi ja päätettiin, että sitten tuhannen tykkääjän tullessa täyteen hörpätään ne skumpat. Ei hörpitty. Ehkä siemaistaan ne juhlajuomat tämän taipaleen päättyessä niille upeille kokemuksille ja muistoille, joita tästä hommasta on saatu! Ja ennen kaikkea niille uusille unelmille, joita aiomme saavuttaa!

Tässä muutama kuva meitsistä tekemässä JULJAn hommia!





JULJA pitää varastontyhjennysmyynnin Turun kävelykadulla la 20.12 klo 10-18. Tervetuloa penkomaan superedullista designia. Täältä löydät lisätietoa tapahtumasta.

- Nora


ÄITIYS + OPISKELU = IKÄVÄ

Opiskelu ja alle vuoden ikäinen muksu ei ole mikään ihanne yhdestelmä. Opiskelen tosiaan neljättä vuotta vaatetusmuotoilua.

Koen olevani etuoikeutettu voidessani jatkaa opintoja normaalin opintosuunnitelman mukaan, niin lyhyen ajan päästä Viljon syntymästä. Samaan aikaan tunnen katkeruutta ja surua siitä, etten saa viettää pojan ensimmäistä vuotta kotona. Viljo oli vain 2,5kk, kun palasin koulun penkille. Alkuperäinen suunnitelma oli, että pidän vuoden äitiyslomaa koulusta. Imetyksen loputtua aloin kuitenkin harkitsemaan toistakin vaihtoehtoa. Vaakakupissa painoi myös opiskelujen jatkumisen myötä tuleva opintotuki. Päätin tarttua tuumasta toimeen ja jatkaa opintoja. Pelkäsin myös, etten valmistuisi ilman oman luokkani läsnäoloa ja tukea, mikäli olisin lykännyt vuodella. Ilman Jessen äitiä, ei kouluun palaaminen olisi ollut mitenkään mahdollista ja olen todella kiitollinen hänen avustaan. Tiedän, että Viljo on hyvissä käsissä. 

Poden aika ajoin huonoa omaatuntoa siitä, etten ole päivittäin Viljon seurana.  Tiedän, ettei Viljo tästä kärsi. Kertaakaan ei ole tarvinnut jättää hoitoon itkevää lasta. Silti tuntuu pahalta. Pelkään menettäväni jotain. Pelkään, että Viljo sanoo ensimmäisen sanasa ollessaan hoidossa. Ehkä hän ottaakin ensimmäisen askeleensa. Jos anoppi luet tätä, älä kerro jos Viljo tekee jotain uutta ja mulistavaa ollessaan hoidossa. Voin sitten kotona ainakin kuvitella olevani mukana siinä hetkessä.

Todellisuudessa poika on hoidossa parina päivänä viikosta. Mulla on tällä hetkellä meneillään opinnäytetyö ja suurimman osan hommista hoidan kotisohvalla Viljon ollessa nukkumassa. En osaa sanoa, että voinko suositella kenellekkään opiskelua noin pienen kanssa. Vaikka suurin ongelma taitaa olla omassa ikävässä. En usko että se ikävä helpottaisi vaikka herra olisi nyt 5-vuotias.




Malli: Noora Karhu

Nämä kuvat on otettu koulun puitteissa järjestetyistä muotikuvauksista jotka stailasin. Kuvien vaatteet ovat Jenny'Storesta ja miljöönä toimi Radisson Blu Marina Palace.

- Nora

TUUNATTU TUOLI

Olen muutostamme asti etsinyt nojatuolia täydentämään olkkariamme. En oikeastaan tiennyt mitä hain, kunhan se olisi edullinen. Tori.fi:ssä tuli vietettyä monet illat. Muutama viikkoa sitten löysin sieltä upean, vanhan, puurunkoisen nojatuolin vain kahdeksalla eurolla! Jo oli löytö! Tuoli ei ollut missään priima kunnossa ja tuunailin sitä hieman. Poistin vanhat maalit jä päällystin uudella kankaalla. Alun perin ideana oli laittaa turkoosi maali pintaan. Tykästyin kuitenkin tuohon puunsävyyn niin kovin, että päätin jättää sen toistaiseksi maalaamatta. Harmittaa, etten ottanut kuvia ennen tuunausta. Mitäs tykkäätte? Haluaisitteko nähdä DIY-juttuja täällä blogin puolella? 






-Nora

ARVONNAN VOITTAJA

Nyt on kauan odotettu arvonnan voittaja selvillä! Onnea GLUTEENI MAMMA!!! Teikäläinen voitti arvonnasta upeampaakin upeamman, itsetehdyn 100% villaa olevan kaulahuivin. Toivottavasti tykkäät! Ja te muut, jotka jäitte ilman kivaa ylläriä, voitte tehdä tällä super helpolla ohjeella omanne! Ihan huikea ohje! Muokkasin vähän ohjetta siten, etten yhdistänyt huivia kauluriksi ja jatkoin sitä vähän pidemmäksi sekä lisäsin hapsut.  Itselläni meni tuota värkkäillessä alle tunti. Kyllä aijon itselleni sormeilla samanmoisen, sen verran muhkea ja lämmin mytty tuli.






-Nora

POP Å

Turkulaiset hoi! Jos on vielä joululahjoja ostamatta, tai jos haluat ilahduttaa itseäsi kivoilla jutuilla, niin kurkkaas tämä! Pop Å on kauppa, sijoitettuna pieneen kerrostaloasuntoon Turussa. Ihanassa miljöössä on saatavilla upeita sisustus ja kodin tuotteita. Myös muutamia JULJAn tuotteita on putiikissa esillä. Kaupan avajaiset ovat 4.12 jonka jälkeen puoti on avoinna joulun ajan. Kävin itse eilen pistäytymässä JULJAn puolesta bloggri-illassa. Tupa oli täynnä ja lämmintä fiilistä riitti. Suosittelen kaikkia käymään jos vähänkään sisustus kiinnostaa, tila itsessään on jo näkemisen arvoinen. 









Puodissa saatavilla muun muassa Saanan ja Ollin, JULJAn, BEdesignin, NaNin sekä muiden paikallisten ja kansainvälisten merkkien tuotteita.

-Nora

KOKO SUOMI VÄSYY

Viime aikoina monista blogeista on saanut lukea väsymyksestä ja kaamosmasennuksesta. Olen sormet ristissä ajatellut, että onneksi mä olen tänä syksynä välttänyt väsymyksen ja masistelun. No viimeviikolla se sitten iski, ja kovaa. Ihan yllättäen. Hitto. Mä olen ollut ihan pihalla. Aivan loppu. Odotan vaan koko ajan, että pääsisin nukkumaan. Nukkumaan mennessä pelkään Viljon herättävän mut, enkä taaskaan saa nukuttua. Aamulla sängystä nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja itku meinaa tulla, särkee pää huonosti nukutun yön jälkeen. Odotan, kuin kuuta nousevaa, että Viljo menee päiväunille jotta saan torkahtaa edes hetkeksi. Sekään ei riitä, herään taas kiukkuisena. Tästä johtuen blogikin on jäänyt todella vähäiselle huomiolle. Hävettää ihan. 

Mulla oli suunniteltuna upea joulukalenterikin teitä varten. En ole vaan millään jaksanut toteuttaa sitä ja nyt on jo liian myöhäistä. Surettaa.

Ja sitten hieman iloisempia uutisia. Arvonta päättyi reilu viikko sitten. Haluatte varmasti tietää voittajan, ja mitä ihmettä voittaja saa! Se selviää huomenna. IIIK!

Toinen ihana juttu on JOULU! Se on ihan pian täällä. Vielä pitäisi saada koti näyttämään tonttujen kololta. 



-Nora