OMAN KULLAN KUVIA

Mihin tämä aika oikeen juoksee? Muistan, kun olin lapsi ja aikuiset aina puhuivat siitä miten aika rientää nopesti. Silloin ajattelin, että mitä ihmettä ne selittää, viikkokin tuntuu ikuisuudelta. Joskus ehkä yläasteella ymmärsin ensimmäisiä kertoja mistä ne aikuiset puhuvat. Kesälomat vain sujahti ohitse. Kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana se aika todellakin on juossut, vuosi vuodelta kovempaa. Mietin vain, että jos jo parikymppisenä tultuu tältä, mitä se on 50-vuotiaana? Pelottaa. 

Viljo täytti tänään viisi kuukautta. Siitä johtuu tämä ahdistus ajankulusta. Mun pikkuvauvani on jo kohta taapero. Kohta täällä opitaan kävelemään ja puhumaan. Kohta mennäänkin jo kouluun ja esitellään ensimmäinen tyttö- tai poikaystävä. Kohta päästään ripiltä ja mennään armeijaan. Sitten muutetaankin kotoa ja tehdään äipästä mummi. Mitä hittoa? Mihin tämä aika meni? Kysynpähän vaan. Jos tiedät miten ajan voi pysäyttää, kerrothan?

Tuossa se mun pieni, melkein puolivuotias poitsuni nukkuu. Ihana. 
Pari päivää sitten purskahdin yllättäen itkuun. Tuli sellainen fiilis, kuin mun sisällä olisi niin paljon rakkautta, että tuntuu kuin räjähtäisin. Ihan sydämestä sattui. Tuntuu että mä en ehdi antaa sitä kaikkea rakkautta tuolle ihanalle pienelle tyypille. 





Ja hei, muistakaa osallistua blogin ensimmäiseen arvontaan täältä!! Sunnuntaihin asti aikaa. Voit voittaa upean, meitsin tekemän pikkujouluyllärin! Ei kannata siis missata. 

-Nora

0 kommenttia:

Lähetä kommentti