KUONTALO KUNTOON

Pitkästä aikaa sain minäkin hiukseni hoidettua. On ne ollut viimeaikoina sen verran retuperällä nimittäin. 

Käytiin viime sunnuntaina meidän porukoilla. Hetken mielijohteesta pyysin äitiä napsasemaan mulle polkan. Mitäs olette mieltä mun uudesta lookista? Mä olen itse tosi tyytyväinen. Vähän tuntuu hassulta, kun tukkaa ei saa kunnolla kiinni. Olen niin tottunut heittämään ne vaan nutturalle. Huomenna on muuten kivat hipat tiedossa. Ne on vielä kivemmat uuden tukan kanssa!

Ihmiset puhuu äititukasta. Onko tämä nyt sitten sellainen? Ei saa Vilpertti kiskottua. Ei jää ruokaklimppejä kiinni. Kyllä tä taitaa olla äititukka. Aika hieno sellainen kuitenkin. 




-Nora

OMAN KULLAN KUVIA

Mihin tämä aika oikeen juoksee? Muistan, kun olin lapsi ja aikuiset aina puhuivat siitä miten aika rientää nopesti. Silloin ajattelin, että mitä ihmettä ne selittää, viikkokin tuntuu ikuisuudelta. Joskus ehkä yläasteella ymmärsin ensimmäisiä kertoja mistä ne aikuiset puhuvat. Kesälomat vain sujahti ohitse. Kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana se aika todellakin on juossut, vuosi vuodelta kovempaa. Mietin vain, että jos jo parikymppisenä tultuu tältä, mitä se on 50-vuotiaana? Pelottaa. 

Viljo täytti tänään viisi kuukautta. Siitä johtuu tämä ahdistus ajankulusta. Mun pikkuvauvani on jo kohta taapero. Kohta täällä opitaan kävelemään ja puhumaan. Kohta mennäänkin jo kouluun ja esitellään ensimmäinen tyttö- tai poikaystävä. Kohta päästään ripiltä ja mennään armeijaan. Sitten muutetaankin kotoa ja tehdään äipästä mummi. Mitä hittoa? Mihin tämä aika meni? Kysynpähän vaan. Jos tiedät miten ajan voi pysäyttää, kerrothan?

Tuossa se mun pieni, melkein puolivuotias poitsuni nukkuu. Ihana. 
Pari päivää sitten purskahdin yllättäen itkuun. Tuli sellainen fiilis, kuin mun sisällä olisi niin paljon rakkautta, että tuntuu kuin räjähtäisin. Ihan sydämestä sattui. Tuntuu että mä en ehdi antaa sitä kaikkea rakkautta tuolle ihanalle pienelle tyypille. 





Ja hei, muistakaa osallistua blogin ensimmäiseen arvontaan täältä!! Sunnuntaihin asti aikaa. Voit voittaa upean, meitsin tekemän pikkujouluyllärin! Ei kannata siis missata. 

-Nora

LINDO NORA SOMESSA

Blogi löytyy nyt myös sosiaalisesta mediasta. Valitkaa omalta kannalta kätsyin tapa seurata meitä! Sivupalkista löydätte linkit! Tiedätte mistä klikkailla <3



-Nora



2KK TREENIÄ TAKANA

Vihdoinkin valo ja kirkkaus! Pirteät pakkasaamut ovat täällä. Ihanaa. Pikkuhiljaa alkoi tuo jatkuva pimeys ja harmaus ottamaan mielen ja jaksamisen päälle. Mutta eipä enää, tänään olen pirteä kun peipponen!

Nyt on siis kaksi kuukautta treeniä takana! Tuntuu kuin se olisi ollut aina osana arkea. Hassua. Kaksi kuukautta on kuitenkin aikas pieni osa mun elämääni. No ehkä se kertoo sen, että urheilu on tullut mun arkeen jäädäkseen. Edelleen ollaan menty tuolla 3-4 kertaa viikossa setillä. Se on osoittautunut oikein oivaksi mun aikataulujen kannalta. 

Tavoite oli tämä: 10,3kg raskauskiloja jäljellä, jotka tulee pudottaa jouluun mennessä. Toinen vaihtoehto on mahtua mun tavoitehousuihin! 

Mä en ole aikasemmin tajunnut, että mulla ei ennen ollut juurikaan lihaksia. Tajusin sen siitä, että näissä kahdessa kuukaudessa mun vaatekokoni on pienentynyt kahdella, eikä painoa ole tippunut kuitenkaan kuin pari kiloa. Lihas painaa enemmän kuin läski, eikös se näin mennyt? Hyvä siis! Nyt voin unohtaa sen haaveilun kymmen kiloa kevyemmästä kropasta. Mielummin otan muutama kiloa painavemman kropan lihaksilla, kuin löysän mutta kevyemmän kropan. Kivaa kun oppii jotain uutta. 

LÄHTÖTILANNE 65,3kg NYT 63,1kg (-2,2kg)


Kokeilin muuten tuossa viikko sitten jännittyneenä tavoitehousujani. Housuja, joita en saanut ennen vedettyä polvia ylemmäs. SAIN NE HITON HOUSUT JALKAANI!! Muutama sentti jäi napin kohdalta vajaaksi. Mutta varmasti menee jouluna kiinni. Kolme hurraahuutoa minulle. Hurraa, hurraa, hurraa!! Tästä voi iloisin mielin jatka treenailua. 




Vyötärö, lantio ja reidet näyttää ainakin kaventuneen. 



Selkämakkarat ovat lähes kokonaan kadonneet.



Jos haluatte lueskella aikaisempia treenijuttuja, löydätte ne täältä.

-Nora

ENSIMMÄINEN ARVONTA

Tulevan pikkujoulukauden kunniaksi on ihka ensimmäisen arvonnan aika! Pikkujoululahja, jonka joku teistä voittaa, onkin vähän erilainen. Se paketti on nimittäin meikäläisen käsialaa! Ei ole tässä arvonnassa käytetty yhteistöitä vaan minun pikku kätösiäni. Mä en paljasta mitä paketti sisältää, mutta se sopii varmasti jokaiselle naikkoselle. Paljastan sen verran, että paketti on pehmeä.

Näin olet mukana arvonnassa: Jätä kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi ja kerro omasta suhteestasi käsitöihin. Oletko väkertelijä vai onko käsitöiden näpertely ehdoton ei? Tai jos tulee vaikka mieleen joku hauska tarina lapsuudesta! Osallistuminen 23.11 asti.

Todella toivon että monet teistä osallistuu! Olen itse hurjan innoissani tästä. Yllärit on kivoja! 



-Nora

JOULUN TOIVELAHJAT

Pienen perheen suvi oli listannut omia joululahjatoivetaan, äidin joululahjatoiveita. Se sai mut miettimään mitä sitä itse toivoisin. Ei ollut mikään helppo homma. Kun on niin kauan keskittynyt vain muiden tarpeisiin ja yhteiseen hyvään, voi oman edun ajatteleminen olla hyvinkin vaikeaa. MUTTA, kun vauhtiin pääsin, ei meinannut haaveilusta tulla loppua. No jos nyt yhden noista löytäisin pukin kontista, olisin hyvin tyytyväinen!






1. Joogamatto TÄÄLTÄ - Helpottaisi huomattavasti kotona treenailua. // 2. Ihana löysä ja lämmin neule TÄÄLTÄ. // 3. Kahvakuula olisi myös oiva apu kotona treenailuun. Kuula TÄÄLTÄ. // 4. Pieni kameran jalusta olisi huomattavasti näppärämpi pitää mukana. Tuon saa myös kiinni melkeen mihin vain! Jalusta TÄÄLTÄ. // 5. Mustat korkeavyötäröiset perushousut tulisi kovaan tarpeeseen! Alkaa tämä trikoissa pyöriminen kyllästyttää. Pöksyt TÄÄLTÄ. // 6. Niken lenkkarit! Oikeastaan tarvitsisin kahdet, toiset salille ja toiset arkeen. Lenkkarit TÄÄLTÄ. // 7. Laajakulmaisesta objektiivista olen haaveillut jo hetken. On vaan sen verran hintavia nuo, ettei ihan koska vain ole hankintalistalla. Objektiivi TÄÄLTÄ. // 8. Mustat läskipohjaiset nilkkurit suojaisivat kylmältä maalta. Vähän jalka paisui raskausaikana, uusille kengille on tarvetta. Popot TÄÄLTÄ. // 9. Korissa säilyttäisin lahjapaperirullia, niille ei ikinä keksi mitään nättiä säilytyspaikkaa. Kori TÄÄLTÄ.

Sellaisia toiveita! Maksimissaan kolme noista ehkä päätyy mulle oikeasti (tuskin vielä jouluna), mutta kiva se on haaveilla. Mitäs te toivotte pukilta?


-Nora

TÄYDELLISTEN RINTALIIVIEN METSÄSTYS

Turhauduin viime viikolla toden teolla sovittaessani yli 20 paria epäsopivia rintaliivejä. Olin käynyt jo H&M:llä ja muutamassa muussa liikkeessä, kunnes Lindexissä iski todellinen epätoivo. Mulla ei ollut pienintäkään hajua mikä koko olisi sopiva. On tämä rintamus nimittäin kokenut sellaisen muutoksen viimeisen vuoden aikana. Raskausaikana rinnat paisuivat kuin pullataikina ja jo puolessa välissä odotusta näytin lähinnä kissan raatelemalta. Synnytyksen jälkeen nuo kaksi sulokasta kirjaimellisesti räjähtivät käsiin! Ja imetyksen loputtua arvatenkin rinnat tyhjenivät kuin ilmapallot konsanaan. Viljon syntymän jälkeen olen käyttänyt bikinien yläosaa ja imetysliivejä, koska vanhat liivit eivät ole lähimainkaan sopivat.

Eräänä päivänä marssin Changen myymälään, jossa minut otti ystävällinen myyjätär vastaan. Myyjä mittasi ympärykseni ja vilkaisulla arvasi kuppikoon. Nappiin meni! Ensimmäiset liivit olivat täydellisen kokoiset. Sovitin monia erilaisia malleja ja värejä, jotta saatiin varmuus juuri mulle sopivista liiveistä. 

Kyllähän tuo reissu tuli kalliiksi tälläiselle kitupiikille. Mutta oli sen arvoista! Vihdoinkin mulla on oikeasti sopivat rintsikat ja vielä laadukkaat. Ja palvelu myymälässä oli ihan huippua! Yleensä pelkään tuollaisia pieniä putiikkeja, mutta ainakin Turun keskustan myymälässä oli ihana tunnelma. 

Mä olen käyttänyt rintaliiveissä kokoa 75B aina, tai niin kauan kuin jonkinmoiset boobsit olen omistanut. MUTTA, mun oikea koko on 65E!! Kuinka väärässä voikaan ihminen olla. Kaikki nämä vuodet on menty kymmenen senttiä liian isolla ympärysmitalla. Huhhuh. Toisaalta, ei tuollaista kokoa myydä missään perus kaupoissa, mistä siis olisin voinut kokoni edes tietää.

Käykää ihmeessä kysymässä ammattilaisilta neuvoa, suosittelen! En voi uskoa miten hyvältä nuo rintaliivit tuntuu sopivina. 







-Nora

DADDY

Mä olen aina ollut isin tyttö, ja olen edelleen. Mun isi on huipputyyppi! Me ollaan aina touhuttu juttuja yhdessä, pelaliltu, painittu, suukoteltu ja halailtu. Isillä on paras huumorintaju, jota kukaan muut meidän perheessä ei ymmärrä. Iskä on aina valmis auttamaan, oli kyse mistä tahansa. Mua ei monetkaan ihmiset tässä elämässä saa ärsyyntymään, isi saa! Iskä on välillä kuin ärsyttävä pikkuveli, joka kokeilee rajojaan tappiin asti. Iskä on maailman paras iskä mulle!<3

Tämä isänpäivä on saanut ihan uuden merkityksen niiden reilun parinkymmenen isänpäivän jälkeen. Tänä isänpäivänä isi on myös isovanhempi, eli äijä. Ja tänä isänpäivänä Jesse on isä! 

Meillä isänpäivää juhlittiin Viljon märillä suukoilla ja sänkyyn viedyllä aamiaisella. Myöhemmin tänään mennään syömään vielä molempien omien isien luo. Huippu päivä tiedossa! 

Miten teillä vietetään isänpäivää?


DADDY, you are
as smart as IRONMAN
as strong as HULK
as fast as SUPERMAN
as brave as BATMAN
you are
my favorite SUPERHERO







-Nora

ONNI ONNELASSA

Eilen jo huikkasinkin, että mun synttäreiden lisäksi, mulla ja Jessellä tuli täyteen viisi vuotta yhteiseloa. Viisi, siis puolet täydestä kympistä! Aika on kulunut hurjan nopeasti ja kaikenlaista on ehtinyt sattua, niin hyvässä kuin pahassa. Molemmat ollaan valmistuttu ammattikoulusta, Jesse kävi armeijan, mentiin kihloihin, muutettiin yhteen, otettiin koira, alettiin yrittäjiksi ja saatiin Vilpertti. Hurjaa. 

Tämän ihanan merkkipäivän johdosta kerron teille miten meidän love story sai alkunsa.

Taisin olla ala-asteen toisella tai kolmannella luokalla, kun luokallemme tuli uusi tyttö, meistä tuli hyviä ystäviä. Tämä tyttö oli Jessen serkku. Ala-asteen loppupuolella muistan, kun vietettiin aikaa Jessen serkun luona ja huomasin tosi söpön pojan kuvan hänen huoneessaan. Se poika oli Jesse! Ihana blondi polkkatukka tyvikasvulla, siinä mies minun makuuni. Meikäläinen oli ihan myyty ja taisin suukotellakkin sitä tarrakuvaa. 

Jokunen vuosi vierähti eteenpäin. Lähikauppaamme oli tullut uusi hottis hyllyttäjä, nimittäin Jesse. Sen jälkeen sai äitikin yllättäen seuraa kauppareissuille. Tässä vaiheessa kuitenkin tyydyin vain tuijottelemaan hyllyjen välistä tuota pitkätukkaista söpöläistä.

17-vuotiaana aloitin baareissa ravaamisen, tai oikeastaan baarissa (Onnela). Siellä katseeni kohtasi tämän ystäväni kuuman serkun, lähikauppamme työntekijän kanssa! Ensimmäisen kerran näiden kymmenen vuoden aikana Jesse myös huomasi minut! Jihuu. Muutama viikonloppu meni vain toisiamme silmäillen. Eräänä iltana kuitenkin rohkaistuin juttelemaan tuolle fantasioideni herralle. Siinä meni ilta jutskaillessa ja pari suukkoa puhelinnumeroineen vaihdettiin. Jo seuraavana iltana tuli soitto, että josko nähtäis Onnelassa. HAH! Siitä se sitten alkoi. 

Kolmisen kuukautta tapailtiin, kunnes 18-vuotis syntymäpäivänäni päätettiin olla pariskunta. Kyllä se olikin kovan työn takana saada herra-"alan seurustelemaan vasta 25-vuotiaana" sitoutumaan. 

Mutta tässä sitä nyt ollaan alle 25-vuotiaita ja kihloissa vanhempina. Aina ei kaikki mene niin miten kuvittelee, vaan tässä tapauksessa paljon paremmin <3

Sanni laulaa ettei löytynyt onnee Onnelasta. Sanni on väärässä!



-Nora


HAPPY BIRTHDAY TO ME

Meitsillä on tänään juhlapäivä. Täytän nimittäin 23 vuotta! Toinen syy juhlaan on minun ja Jessen viisivuotispäivä.  

Jotenkin sitä luulee olevansa tosi nuori, mutta samaan aikaan ihmettelee miten 90-luvun lopun penskat hipoo jo täysi-ikäisyyttä. Juurihan mä täytin kahdeksantoista. No äkkiä on viisi vuotta hujahtanut, täytyy sanoa. Kuitenkin elellään yhä ihan reippaasti parinkympin paremmalla puolella, jos niin voi sanoa. 

Näiden huikeiden vuosien kunniaksi muutama kuva meikäläisen matkalta aikuisuuteen.


//Minä kuudennella luokalla. Tais olla tuohon aikaan perusilmeeni. //Meitsi poseeraa rannalla. Oi voi. Kyllä kulmakarvat tekee ihmeitä naamalle. 



//Innostunut seiskaluokkalainen... Ilman tota kammottavaa pinkkiä settiä vois luulla pojaksi? //Tässä yövyttiin DBTL:n porttien ulkopuolella, jotta Smakin keikalta napsahtais hyvät paikat. 



//IRC-Galleriaa varten otettu upea taidekuva. Ehkä olis kannattanut imuroida. //Tämä kuva tais olla ihan Pilailu-Puodin mainoksessa Turun Sanomissa. Hieno, eikö?



//Tosi nätisti Nora 14v on muokannut tän kuvan... Kontrastia riittää. //Meitsi äitin 40-vuotis partyissa joraamassa kasarimusan tahtiin. 



//16-vuotias Nora paistattelee päivää. //Tämän näköinen olin silloin kun tapasin Jessen. Eli reilut viisi vuotta sitten. 


Kyllä on pärstä muuttunut vuosien aikana! Hauska katsella vanhoja kuvia. Siitä tulee aina tosi hyvä mieli! 


-Nora

VIDEO: Toffifee on parasta

Mahtava, vuosia sitten tehty Toffifee mainos. Melkoista sätkimistä meitsiltä. Luulen että Toffifee haluaa minusta mainoskasvon nähtyään tämän. 
Nauttikaa! Ja muistakaa  mutustaa paljon Toffifeetä. 



-Nora

HALLOWEEN

Teemajuhlat on super hauskoja! Mä olen aina ottanut niihin pukeutumisen hyvinkin tosissani. Näin kävi myös eilisissä Halloween partyissa. Torstaina väänsin Viljolle yötä myöden asua. Tottakai, olihan herran ensimmäinen Halloween! Itse pukeuduin korpiksi ja Jesse oli vampyyri. Vähän erilainen perhepotretti tällä kertaa.

Pari kuukautta sitten sanoin Jessen pikkusiskolle(7v) rakastavani Halloween bileitä. Hetken kuluttua huomasin jo luvanneeni järjestää moiset pikku neidin kanssa. Näitä bileitä on suunniteltu siis jo kuukausi tolkulla. Molemmat kutsuimme muutama lähintä ystäväämme juhlimaan ja herkuttelemaan.

Olen aina ihmetellyt, että miksi lastenjuhlat kestävät vain sen pari tuntia. Nyt todellakin ymmärrän! Talo taynnä kiljuvia ja juoksevia lapsia voisi käydä melko raskaaksi pidemmän päälle! Oli jokatapauksessa ihan mahti bailut! Kaikilla oli hurjan hauskaa! Viljokin sopi hyvin joukkoon pikku luurankona!