OLET HYVÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLET

Eräs ystäväni valmentaa noin 15 vuotiaita poikia joukkueurheilussa. Viime viikolla kävi tilanne jossa treeneissä poika haistatteli ystävälleni ja lähti sen jälkeen lätkimään kentältä. Kiukkuinen ystäväni huusi pojan takaisin ja ripitti tätä hetken. No, poika alkoi itkeä ja selvisi että angsti johtui siitä että vanhemmat pakotti treeneihin.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä vanhempia jotka painostavat lapsiaan johonkin tiettyyn harrastukseen tai kouluun. On paljon niitä isiä jotka yrittävät elää lastensa kautta omaa menetettyä uraa jääkiekkoilijana, tai äitejä jotka teki lapsia liian aikaisin ja ura lääkärinä jäi kotiäitiyden tieltä. Tai sitten niitä vanhempia jotka haluavat lastensa olevan omia kopioitaan, seuraavan samoja jälkiä tulevaisuuteen välittämättä mtä lapsi haluaa. Miksi lapsi ei ole hyvä sellaisenaan, omana itsenään, omine mielenkiinnon kohteineen? Lapset kokee jo tarpeeksi paineita. Aina pitäisi olla paras ja kaunein. Arvosanat koulussa pitäisi olla huippuluokkaa ja urheilussa pitäisi loistaa. Ei voi tehdä hyvää itsetunnolle jos vielä vanhemmat yrittävät muuttaa eikä hyväksy lasta sellaisenaan.


En ole koskaan ollut hyvä koulussa, oikeastaan olen ollut aika surkea, siitä huolimatta mun itsetuntoni on aina ollut hyvä niin ulkonäön kuin persoonanikin suhteen ja uskon että se on aika pitkälti mun vanhempien ansiota. Mua on aina kehuttu kotona kauniiksi ja kannustettu tekemään just sitä mistä tykkään. Mä olen älyttömän kiitollinen siitä että omat vanhempani eivät ole ikinä painostaneet mua mihinkään. Mä olen saanut kokeilla monia erilaisia harrastuksia mutta niissä ei ole tarvinnut käydä jos en ole viihtynyt. Olen saanut pukeutua juuri niin miten olen halunnut (toki mua on ohjattu oikeean suuntaan ollessani liian nuori ymmärtämään miten tiettyihin tilaisuuksiin on sopivaa pukeutua). Vanhempani ovat aina tukeneet mun uravalintaani, kun taas opettajat ja opinto-ohjaajat yrittivät kääntää pääni pois yrittäjyydestä ja vaatetusalasta. Mitä se oikeastaan muille edes kuuluu? Itselleen sitä tulevaisuutta rakentaa, ei kenellekkään muulle!

Vanhemman tehtävä on tukea ja rakastaa. Ei tuomita ja painostaa. Toki sisimmässään kaikki varmasti haluamme lapsillemme parasta. Vanhempana pitäisi luottaa siihen että lapsi tekee itse ne oikeat päätökset elämänsä suhteen. Mä toivon että osaan olla omille lapsilleni yhtä kannustava mitä mun vahemmat ovat!


-Nora

0 kommenttia:

Lähetä kommentti