TUOMIOPÄIVÄ

On hassua miten nuoret/uudet äidit saavat jatkuvasti kovaa kritiikkiä osakseen, yleensä muilta äideiltä, usein siitä miten ei tiedetä kuinka lasta tulee hoitaa/kasvattaa OIKEIN. Pidän itseäni aika fiksuna tyyppinä joka osaa käyttää maalaisjärkeä, mutta kyllä mun täytyy sanoa että otan aika kirjaimellisesti jotkut ohjeet joita esimerkiksi neuvolantädeiltä saan. Siis minähän en katsos oikeastaan tiedä mitään lapsista. Tiedän että ne nukkuu, syö, kakkaa, pissaa... Joskus nauraa, joskus ne istuu, joskus kävelee ja joskus kiroilee... Mutta siihen mun tietouteni jääkin. Myönnän että tässä talossa on google kovassa käytössä, niin omien kuin Viljoon liittyvien kysymysten suhteen. Esimerkkinä, kesäkuumalla kuvitelmissani oli että vauvalle tottakai kuuluu juottaa runsaasti vettä.. Ihan looginen ajatus mielestäni. Mutta ei, eihän se vauva mitään vettä tarvitse vaan saa kaiken nesteensä maidosta. Hölmö minä.. Niinkö? Kyllähän sekin loogiselta kuulostaa että ei vauvalle kannata sitä vettä välttämättä antaa jottei se täytä vatsaa ja vähennä syöttöjen määrää esimerkiksi. No eipä käynyt pienessä mielessänikään ennen kuin siitä mulle kerrottiin. Okei tä mun esimerkkini oli nyt aika pieni paha...

Mä olen luonnostani aika hyvä Viljon kanssa enkä mä nyt ihan hirveästi ole ohjeita tarvinnut, syystä että mua on siunattu noin pirun helpolla tapauksella. Yöllä herätään kerran syömään jos sitäkään. Itkuakaan en kovin usein kuule tuon herran suusta. Mutta kaikilla ei ole näin. Joillain äideillä voi olla tosi paljon haasteita lastensa kanssa ja silloin niitä virheitäkin ehkä helpommin tekee. Mutta virheistähän oppii ja VAIN kokeilemalla tietää mikä on omalle lapselle ja perheelle hyväksi. Tekee pahaa ajatella että joku kyseenalaistaisi mua äitinä. Mä tiedän että olen paras äiti Vilpertille vaikka täysimetin vain kolmeviikkoa,  vaikka laitan viikon päästä lapseni hoitoon ja palaan kouluun, vaikka joskus haluan olla ihan rehellisessä kunnon kännissä.

Tämä humala asia viekin meidät seuraavaan aiheeseen. Keskustelupalstoilla on tosi paljon kritisoitu sitä miten toiset äidit käyvät jatkuvasti juhlimassa ja ovat räkäkännissä. Joo... No ensinäkin, mielestäni jokeisen äidin kannattaa ottaa omaa aikaa oli se aktiviteetti mitä tahansa. Toiset käy salilla, toiset nukkuu, toiset käy juhlimassa. Mitä sitten? Mitä haittaa siitä on sille lapselle jos se äiti käy sillä "omalla ajallaan" juhlimassa ja on vaikka sitten räkäkännissä. Ei se kotona ole räkäkännissä vaan ystävien kanssa pitämässä hauskaa. Ihmisillä on erilaiset tavat rentoutua. Enkä todellakaan tarkoita nyt että alkoholi on hyvä tapa rentoutua vaan että se on täysin sallittua aikuiselle olit äiti tai et. Se syy ulos lähtöön ei varmastikkaan ole se alkoholi, vaan siitä arjesta irtautuminen hyvässä seurassa. 

Mutta faktahan on se että jokainen äiti ja lapsi on erilainen. Antakaa ihmisten olla just sellaisia kuin haluavat ja kasvattaa omat lapsensa miten haluaa.. Mä olen sitä mieltä että ihmisten pitäisi keskittyä positiivisiin asioihin. Aina vaan marmatetaan toisille miten taas se naapurin Martta on huidellut ties missä ja vauvan itku kuuluu seinien läpi, siellä ne nyt varmaan kohtelee kaltoin sitä pikku silliä. Toinen vaihtoehto on että voi vaikka kehua Martan vaunuja seuraavalla kerralla kun sen sellä rappukäytävässä näkee, pyytää ehkä kahville ja tutustua ennen kuin TUOMITSEE. 





-Nora

NAME OF THE KING

Meillä oli tosiaan melkeen kaksi viikkoa sitten poitsun kastejuhla! Uskomatonta että yli 80 vieraasta ainoastaan kaksi ei päässyt paikalle! Kaikille vieraille iso kiitos<3 Meillä oli tarjottavana salaattibuffa ja sen jälkeen erilaisia herkullisia kakkuja jälkkäriksi. Mulla ei valitettavasti ole hirveästi kuvia kun ei siinä tohinassa muistanut. Vierailta saatiin paljon kiitosta ruuista, mikä tietysti oli ihanaa kun itse niitä yötä myöden oli väkertänyt. Tosin puolet ruuista jäi yli ja seuraava viikko syötiinkin salaattia. Hups

Mutta hei! Tinttidintintin.... Eli poikamme sai nimen Viljo Frans Juhani. Tällä hetkellä kylläkin kutsumme häntä Vilpertiksi. Saa nähdä mitä poju tykkää kun alkaa ymmärtämään.. Heh, oli muuten aika hauska sattuma kun pappi kertoi että Juhani nimi tulee juhannuksesta, Vilperttihän on syntynyt juhannusaattona. Meant to be

Ps. Mtv:ltä tulee Robinin Frontside ollie... Aika paljon on poika tosta kasvanut! Ihana





Kuvat: Joonas Vohlakari

OLET HYVÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLET

Eräs ystäväni valmentaa noin 15 vuotiaita poikia joukkueurheilussa. Viime viikolla kävi tilanne jossa treeneissä poika haistatteli ystävälleni ja lähti sen jälkeen lätkimään kentältä. Kiukkuinen ystäväni huusi pojan takaisin ja ripitti tätä hetken. No, poika alkoi itkeä ja selvisi että angsti johtui siitä että vanhemmat pakotti treeneihin.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä vanhempia jotka painostavat lapsiaan johonkin tiettyyn harrastukseen tai kouluun. On paljon niitä isiä jotka yrittävät elää lastensa kautta omaa menetettyä uraa jääkiekkoilijana, tai äitejä jotka teki lapsia liian aikaisin ja ura lääkärinä jäi kotiäitiyden tieltä. Tai sitten niitä vanhempia jotka haluavat lastensa olevan omia kopioitaan, seuraavan samoja jälkiä tulevaisuuteen välittämättä mtä lapsi haluaa. Miksi lapsi ei ole hyvä sellaisenaan, omana itsenään, omine mielenkiinnon kohteineen? Lapset kokee jo tarpeeksi paineita. Aina pitäisi olla paras ja kaunein. Arvosanat koulussa pitäisi olla huippuluokkaa ja urheilussa pitäisi loistaa. Ei voi tehdä hyvää itsetunnolle jos vielä vanhemmat yrittävät muuttaa eikä hyväksy lasta sellaisenaan.


En ole koskaan ollut hyvä koulussa, oikeastaan olen ollut aika surkea, siitä huolimatta mun itsetuntoni on aina ollut hyvä niin ulkonäön kuin persoonanikin suhteen ja uskon että se on aika pitkälti mun vanhempien ansiota. Mua on aina kehuttu kotona kauniiksi ja kannustettu tekemään just sitä mistä tykkään. Mä olen älyttömän kiitollinen siitä että omat vanhempani eivät ole ikinä painostaneet mua mihinkään. Mä olen saanut kokeilla monia erilaisia harrastuksia mutta niissä ei ole tarvinnut käydä jos en ole viihtynyt. Olen saanut pukeutua juuri niin miten olen halunnut (toki mua on ohjattu oikeean suuntaan ollessani liian nuori ymmärtämään miten tiettyihin tilaisuuksiin on sopivaa pukeutua). Vanhempani ovat aina tukeneet mun uravalintaani, kun taas opettajat ja opinto-ohjaajat yrittivät kääntää pääni pois yrittäjyydestä ja vaatetusalasta. Mitä se oikeastaan muille edes kuuluu? Itselleen sitä tulevaisuutta rakentaa, ei kenellekkään muulle!

Vanhemman tehtävä on tukea ja rakastaa. Ei tuomita ja painostaa. Toki sisimmässään kaikki varmasti haluamme lapsillemme parasta. Vanhempana pitäisi luottaa siihen että lapsi tekee itse ne oikeat päätökset elämänsä suhteen. Mä toivon että osaan olla omille lapsilleni yhtä kannustava mitä mun vahemmat ovat!


-Nora

PARTY TIME

Meidän poitsumme saa sunnuntaina nimen! Aloitin ristiäiskutsujen väkertämisen jo ennen pojan syntymää, mistä voi päätellä että askartelu on mun juttu! Kutsuista inspiroituneena päätin askarrella pikku nakkisormillani vähän koristuksia näihin partyihin! Taittelin origami perhosia (eihän ole liian tyttömäisiä?), tein pari juhlaviiriä ja peltipurkeista maljakoita. Ostin noi kivat kuviolliset paperit ja servetit Tigerista, pääsin alle kymmenellä eurolla näissä koristeissa!! Ei paha mielestäni. 

Mä olen aina ollut niitä tyyppejä jotka haluaa tehdä kaiken itse. Jännityksellä odotan mitä siitä tulee kun häitä pitäis suunnitella.... Olen jo ristiäisten suhteen ollut pari viimeistä viikkoa aikamoinen bridezilla. Heh. No sunnuntaina kaikki on onneksi ohi, 1v syndejä odotellessa.










SUPERISTI ONNELLINEN

Mä olen tällä hetkellä onnellisin mitä koskaan olen ollut. Mä olen tosi onnellinen siitä että olen onnellinen, mikä tekee mut entistä onnellisemmaksi. Kuulostaa hölmöltä eikö? Mut niin se menee(ainakin mulla), kun on antanut vallan onnelle niin se ruokkii itse itseään eikä siitä kovin helpolla eroon pääse! Mikä tietysti on ihan loisto juttu! Mulle on kehkeytynyt viimeisen vuoden aikana ihan erilainen elämänasenne mitä ennen, otan asiat paljon rennommin. En stressaa turhaan asioista joihin en välttämättä voi vaikuttaa, asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa. Pyrin tekemään asioita vain joista nautin, ja jotka koen itselleni ja perheelleni tarpeelliseksi.  Tottakai muakin joskus v*tuttaa, mutta yleensä siksi että joudun hoitamaan sellaisia velvollisuuksia jotka ovat mulle vastenmielisiä tai jos jokin häiritsee mun muuten onnellista elämääni. Raha on yksi suurin häiriötekijä ja yrittää tasaisin väliajoin tulla minun ja onneni väliin. Välttämätön paha, sanon minä.

Entinen Nora stressas aina mitä jos.... Mitä jos joku läheinen kuolee? Mitä jos minä ja Jesse erotaan? Mitä jos mitä jos mitä jos... Mä pelkäsin että jollain tavalla mun elämäni tuhoutuu.. Ei kuulosta kovin iloiselta eihän? Mutta nykyään mä tiedän ettei ole maailmassa mitään sellaista josta ei selviä. Ja niistä vastoinkäymisistä selviää vaan ja ainoastaan siksi että uskoo selviävänsä. Vaikka suoraan sanottuna mun elämässäni ei ole mitään järisyttäviä vastoinkäymisiä ollut (tai ehkä en ajattele niitä niin suurina koska kaikesta olen selvinnyt). Uskon silti että osaan tarvittaessa ottaa ne hyvin vastaan. 

Sehän on aika itsekästä ajatella vaan omaa hyvää oloaan ja tehdä vain sellaisia asioita joista todella pitää. Mun mielestä juuri se itsekkyys on avain onneen. Saa ja pitää olla itsekäs, kunhan ei ole sitä muiden kustannuksella. Ja tottakai täytyy tehdä kompromisseja, täytyy myös oppia tuntemaan niiden positiivinen vaikutus jotta niitä haluaa tehdä, silloin saattaa saada huijattua itsensä haluamaan jotain mitä ennen ei halunnut. 

Tämä mun elämänasenteeni on myös vaikuttanut hurjasti mun itsetuntoon kun tiedän selviäväni mistä vaan. Tunnen itseni lähes supersankariksi. 


Be happy for this moment. 
This moment is your life.
-Omar Khayyam






-Nora