PÄÄSINKÖ TAVOITTEESEEN?

Uskomaton ajatus, että treenailun aloittamisesta on vasta vaivaiset 3,5kk. Tuntuu, että siellä salilla olisi ähelletty jo paljon kauemmin. Viimeisen kuukauden aikana ei treenit ole sujunut ihan toivotulla tavalla. On ollut sairastelua ja kiirettä koulussa. Vuoden vaihteen jälkeen aion aloittaa ihan uudella energialla, pari ässääkin on hihassa. Pääsin nimittäin mukaan pakaratreenitestaukseen, joka alkaa Tammikuun alussa.  Odotan innolla minkälaista uutta motivaatiota treenit tuo tullessaan. Ja minkälaiset pakarat. Hah. Sain myös Katrin kautta mahdollisuuden tutustua muutamiin Harmonian laihdutusta tukeviin tuotteisiin. Kerron niistä vähän tarkemmin kunhan saan tuotteet käsiini!

Mun tavoitteenahan oli jouluna olla 10 kiloa kepeämpi, kuin aloittaessa. Toisena tavoitteena oli mahtua mun tavoitehousuihin. Mitäpä veikkaatte miten kävi? No, kiloja tippui noin viisi. Painan nyt 60-61kg ja lähtöpainona oli 65,3kg. Niin kuin aikasemminkin täällä sanoin, ei ehkä kannata sitä vaakaa tuijottaa niin orjallisesti. Tärkeintä on se mikä sieltä peilistä kurkkaa. Tai oikeastaan se, että itse on tyytyväinen siellä näkyvään tyyppiin. Mun peilista kurkkaa jo aikas kivan näköinen hemmo. Pientä fiksailua on vielä kropassa havaittavissa. Mutta se, mitä edelleenkään en pysty ymmärtämään, miten nämä kuvat näyttää paljon pahemmilta, kuin todellisuus?

Tänään kokeilin tavoitehousujani siinä uskossa, ettei ne kiinni menisi. Ajattelin, että ehkä muutama sentti jää vajaaksi, olenhan treeninkin jättänyt viime viikkoina niin vähälle. Ilokseni kuitenkin sain pöksyt jalkaan ja vielä kiinni! Kyllähän ne pirusti puristi, enkä niiden kanssa voi ulos lähteä. Se ei nyt kuitenkaan ole pääasia. Eli tavoitteisiin ei ihan päästy mutta tyytyväinen olen silti. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2015, mieli ja vartalo kepeämpänä, kuin vähään aikaan.






-Nora

MEIDÄN JOULU

Joulu on nyt ohi ja uutta vuotta kohti mennään vauhdilla. Joulu oli ihana!! Viljo pääsi parin pukin syliin ja vähän parrastakin vedeltiin. Oltiin myös poitsun kanssa kipeinä muttei se menoa haitannut. Vihdoin alkaa olla sekin parempaan päin. Toivottavasti vuosi vaihtuu terveissä merkeissä. Pääsette kurkkaamaan meidän jouluun nyt kuvien kautta.











-Nora

UNELMAT UUSIKSI

Harva 23-vuotias voi sanoa saavuttaneensa elämäsä suurimmat unelmat. Minä voin. Pikkulikasta asti haaveilin omasta yrityksestä vaatesuunnittelijana. Haaveilin myös perheestä, omasta lapsesta. Mietin aina, että miten nuo kaksi yhdistetään samaan elämään, kaksi niin aikaa vievää asiaa. Yrittäjä on yrittäjä 24h vuorokaudessa. Äiti on äiti ehkä jopa 30h vuorokaudessa. Nyt 23-vuotiaana olen noita molempia, vaatesuunnittelija JULJAssa ja äiti ihanalle pienelle pojalle. Tilanne on se, että tässä elämäntilanteessa toisesta unelmasta on luovuttava.

Tämän syksyn aikana ollaan tultu tytöjen kanssa siihen tulokseen, että JULJA lopettaa toiminnan kevään 2015 aikana. Voin varmasti kaikkien puolesta sanoa, että ollaan nautittu hurjasti tämän homman tekemisestä ja toistemme kanssa työskentelystä. Ollaan saatu tutustua ihan mahtaviin tyyppeihin JULJAn kautta. Ollaan opittu tästä alasta ja itsestämme enemmän kuin mitä olisi voinut edes kuvitella. En aio sanoa, "harmi, että kävi näin", sillä ties mitä huippujuttuja elämä meille vielä poikii!

Sovittiin, että juodaan skumpat sadalle ensimmäiselle facebook-tykkääjälle. Ei juotu. Kunnianhimo nousi ja päätettiin, että sitten tuhannen tykkääjän tullessa täyteen hörpätään ne skumpat. Ei hörpitty. Ehkä siemaistaan ne juhlajuomat tämän taipaleen päättyessä niille upeille kokemuksille ja muistoille, joita tästä hommasta on saatu! Ja ennen kaikkea niille uusille unelmille, joita aiomme saavuttaa!

Tässä muutama kuva meitsistä tekemässä JULJAn hommia!





JULJA pitää varastontyhjennysmyynnin Turun kävelykadulla la 20.12 klo 10-18. Tervetuloa penkomaan superedullista designia. Täältä löydät lisätietoa tapahtumasta.

- Nora


ÄITIYS + OPISKELU = IKÄVÄ

Opiskelu ja alle vuoden ikäinen muksu ei ole mikään ihanne yhdestelmä. Opiskelen tosiaan neljättä vuotta vaatetusmuotoilua.

Koen olevani etuoikeutettu voidessani jatkaa opintoja normaalin opintosuunnitelman mukaan, niin lyhyen ajan päästä Viljon syntymästä. Samaan aikaan tunnen katkeruutta ja surua siitä, etten saa viettää pojan ensimmäistä vuotta kotona. Viljo oli vain 2,5kk, kun palasin koulun penkille. Alkuperäinen suunnitelma oli, että pidän vuoden äitiyslomaa koulusta. Imetyksen loputtua aloin kuitenkin harkitsemaan toistakin vaihtoehtoa. Vaakakupissa painoi myös opiskelujen jatkumisen myötä tuleva opintotuki. Päätin tarttua tuumasta toimeen ja jatkaa opintoja. Pelkäsin myös, etten valmistuisi ilman oman luokkani läsnäoloa ja tukea, mikäli olisin lykännyt vuodella. Ilman Jessen äitiä, ei kouluun palaaminen olisi ollut mitenkään mahdollista ja olen todella kiitollinen hänen avustaan. Tiedän, että Viljo on hyvissä käsissä. 

Poden aika ajoin huonoa omaatuntoa siitä, etten ole päivittäin Viljon seurana.  Tiedän, ettei Viljo tästä kärsi. Kertaakaan ei ole tarvinnut jättää hoitoon itkevää lasta. Silti tuntuu pahalta. Pelkään menettäväni jotain. Pelkään, että Viljo sanoo ensimmäisen sanasa ollessaan hoidossa. Ehkä hän ottaakin ensimmäisen askeleensa. Jos anoppi luet tätä, älä kerro jos Viljo tekee jotain uutta ja mulistavaa ollessaan hoidossa. Voin sitten kotona ainakin kuvitella olevani mukana siinä hetkessä.

Todellisuudessa poika on hoidossa parina päivänä viikosta. Mulla on tällä hetkellä meneillään opinnäytetyö ja suurimman osan hommista hoidan kotisohvalla Viljon ollessa nukkumassa. En osaa sanoa, että voinko suositella kenellekkään opiskelua noin pienen kanssa. Vaikka suurin ongelma taitaa olla omassa ikävässä. En usko että se ikävä helpottaisi vaikka herra olisi nyt 5-vuotias.




Malli: Noora Karhu

Nämä kuvat on otettu koulun puitteissa järjestetyistä muotikuvauksista jotka stailasin. Kuvien vaatteet ovat Jenny'Storesta ja miljöönä toimi Radisson Blu Marina Palace.

- Nora

TUUNATTU TUOLI

Olen muutostamme asti etsinyt nojatuolia täydentämään olkkariamme. En oikeastaan tiennyt mitä hain, kunhan se olisi edullinen. Tori.fi:ssä tuli vietettyä monet illat. Muutama viikkoa sitten löysin sieltä upean, vanhan, puurunkoisen nojatuolin vain kahdeksalla eurolla! Jo oli löytö! Tuoli ei ollut missään priima kunnossa ja tuunailin sitä hieman. Poistin vanhat maalit jä päällystin uudella kankaalla. Alun perin ideana oli laittaa turkoosi maali pintaan. Tykästyin kuitenkin tuohon puunsävyyn niin kovin, että päätin jättää sen toistaiseksi maalaamatta. Harmittaa, etten ottanut kuvia ennen tuunausta. Mitäs tykkäätte? Haluaisitteko nähdä DIY-juttuja täällä blogin puolella? 






-Nora

ARVONNAN VOITTAJA

Nyt on kauan odotettu arvonnan voittaja selvillä! Onnea GLUTEENI MAMMA!!! Teikäläinen voitti arvonnasta upeampaakin upeamman, itsetehdyn 100% villaa olevan kaulahuivin. Toivottavasti tykkäät! Ja te muut, jotka jäitte ilman kivaa ylläriä, voitte tehdä tällä super helpolla ohjeella omanne! Ihan huikea ohje! Muokkasin vähän ohjetta siten, etten yhdistänyt huivia kauluriksi ja jatkoin sitä vähän pidemmäksi sekä lisäsin hapsut.  Itselläni meni tuota värkkäillessä alle tunti. Kyllä aijon itselleni sormeilla samanmoisen, sen verran muhkea ja lämmin mytty tuli.






-Nora

POP Å

Turkulaiset hoi! Jos on vielä joululahjoja ostamatta, tai jos haluat ilahduttaa itseäsi kivoilla jutuilla, niin kurkkaas tämä! Pop Å on kauppa, sijoitettuna pieneen kerrostaloasuntoon Turussa. Ihanassa miljöössä on saatavilla upeita sisustus ja kodin tuotteita. Myös muutamia JULJAn tuotteita on putiikissa esillä. Kaupan avajaiset ovat 4.12 jonka jälkeen puoti on avoinna joulun ajan. Kävin itse eilen pistäytymässä JULJAn puolesta bloggri-illassa. Tupa oli täynnä ja lämmintä fiilistä riitti. Suosittelen kaikkia käymään jos vähänkään sisustus kiinnostaa, tila itsessään on jo näkemisen arvoinen. 









Puodissa saatavilla muun muassa Saanan ja Ollin, JULJAn, BEdesignin, NaNin sekä muiden paikallisten ja kansainvälisten merkkien tuotteita.

-Nora

KOKO SUOMI VÄSYY

Viime aikoina monista blogeista on saanut lukea väsymyksestä ja kaamosmasennuksesta. Olen sormet ristissä ajatellut, että onneksi mä olen tänä syksynä välttänyt väsymyksen ja masistelun. No viimeviikolla se sitten iski, ja kovaa. Ihan yllättäen. Hitto. Mä olen ollut ihan pihalla. Aivan loppu. Odotan vaan koko ajan, että pääsisin nukkumaan. Nukkumaan mennessä pelkään Viljon herättävän mut, enkä taaskaan saa nukuttua. Aamulla sängystä nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja itku meinaa tulla, särkee pää huonosti nukutun yön jälkeen. Odotan, kuin kuuta nousevaa, että Viljo menee päiväunille jotta saan torkahtaa edes hetkeksi. Sekään ei riitä, herään taas kiukkuisena. Tästä johtuen blogikin on jäänyt todella vähäiselle huomiolle. Hävettää ihan. 

Mulla oli suunniteltuna upea joulukalenterikin teitä varten. En ole vaan millään jaksanut toteuttaa sitä ja nyt on jo liian myöhäistä. Surettaa.

Ja sitten hieman iloisempia uutisia. Arvonta päättyi reilu viikko sitten. Haluatte varmasti tietää voittajan, ja mitä ihmettä voittaja saa! Se selviää huomenna. IIIK!

Toinen ihana juttu on JOULU! Se on ihan pian täällä. Vielä pitäisi saada koti näyttämään tonttujen kololta. 



-Nora

KUONTALO KUNTOON

Pitkästä aikaa sain minäkin hiukseni hoidettua. On ne ollut viimeaikoina sen verran retuperällä nimittäin. 

Käytiin viime sunnuntaina meidän porukoilla. Hetken mielijohteesta pyysin äitiä napsasemaan mulle polkan. Mitäs olette mieltä mun uudesta lookista? Mä olen itse tosi tyytyväinen. Vähän tuntuu hassulta, kun tukkaa ei saa kunnolla kiinni. Olen niin tottunut heittämään ne vaan nutturalle. Huomenna on muuten kivat hipat tiedossa. Ne on vielä kivemmat uuden tukan kanssa!

Ihmiset puhuu äititukasta. Onko tämä nyt sitten sellainen? Ei saa Vilpertti kiskottua. Ei jää ruokaklimppejä kiinni. Kyllä tä taitaa olla äititukka. Aika hieno sellainen kuitenkin. 




-Nora

OMAN KULLAN KUVIA

Mihin tämä aika oikeen juoksee? Muistan, kun olin lapsi ja aikuiset aina puhuivat siitä miten aika rientää nopesti. Silloin ajattelin, että mitä ihmettä ne selittää, viikkokin tuntuu ikuisuudelta. Joskus ehkä yläasteella ymmärsin ensimmäisiä kertoja mistä ne aikuiset puhuvat. Kesälomat vain sujahti ohitse. Kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana se aika todellakin on juossut, vuosi vuodelta kovempaa. Mietin vain, että jos jo parikymppisenä tultuu tältä, mitä se on 50-vuotiaana? Pelottaa. 

Viljo täytti tänään viisi kuukautta. Siitä johtuu tämä ahdistus ajankulusta. Mun pikkuvauvani on jo kohta taapero. Kohta täällä opitaan kävelemään ja puhumaan. Kohta mennäänkin jo kouluun ja esitellään ensimmäinen tyttö- tai poikaystävä. Kohta päästään ripiltä ja mennään armeijaan. Sitten muutetaankin kotoa ja tehdään äipästä mummi. Mitä hittoa? Mihin tämä aika meni? Kysynpähän vaan. Jos tiedät miten ajan voi pysäyttää, kerrothan?

Tuossa se mun pieni, melkein puolivuotias poitsuni nukkuu. Ihana. 
Pari päivää sitten purskahdin yllättäen itkuun. Tuli sellainen fiilis, kuin mun sisällä olisi niin paljon rakkautta, että tuntuu kuin räjähtäisin. Ihan sydämestä sattui. Tuntuu että mä en ehdi antaa sitä kaikkea rakkautta tuolle ihanalle pienelle tyypille. 





Ja hei, muistakaa osallistua blogin ensimmäiseen arvontaan täältä!! Sunnuntaihin asti aikaa. Voit voittaa upean, meitsin tekemän pikkujouluyllärin! Ei kannata siis missata. 

-Nora

LINDO NORA SOMESSA

Blogi löytyy nyt myös sosiaalisesta mediasta. Valitkaa omalta kannalta kätsyin tapa seurata meitä! Sivupalkista löydätte linkit! Tiedätte mistä klikkailla <3



-Nora



2KK TREENIÄ TAKANA

Vihdoinkin valo ja kirkkaus! Pirteät pakkasaamut ovat täällä. Ihanaa. Pikkuhiljaa alkoi tuo jatkuva pimeys ja harmaus ottamaan mielen ja jaksamisen päälle. Mutta eipä enää, tänään olen pirteä kun peipponen!

Nyt on siis kaksi kuukautta treeniä takana! Tuntuu kuin se olisi ollut aina osana arkea. Hassua. Kaksi kuukautta on kuitenkin aikas pieni osa mun elämääni. No ehkä se kertoo sen, että urheilu on tullut mun arkeen jäädäkseen. Edelleen ollaan menty tuolla 3-4 kertaa viikossa setillä. Se on osoittautunut oikein oivaksi mun aikataulujen kannalta. 

Tavoite oli tämä: 10,3kg raskauskiloja jäljellä, jotka tulee pudottaa jouluun mennessä. Toinen vaihtoehto on mahtua mun tavoitehousuihin! 

Mä en ole aikasemmin tajunnut, että mulla ei ennen ollut juurikaan lihaksia. Tajusin sen siitä, että näissä kahdessa kuukaudessa mun vaatekokoni on pienentynyt kahdella, eikä painoa ole tippunut kuitenkaan kuin pari kiloa. Lihas painaa enemmän kuin läski, eikös se näin mennyt? Hyvä siis! Nyt voin unohtaa sen haaveilun kymmen kiloa kevyemmästä kropasta. Mielummin otan muutama kiloa painavemman kropan lihaksilla, kuin löysän mutta kevyemmän kropan. Kivaa kun oppii jotain uutta. 

LÄHTÖTILANNE 65,3kg NYT 63,1kg (-2,2kg)


Kokeilin muuten tuossa viikko sitten jännittyneenä tavoitehousujani. Housuja, joita en saanut ennen vedettyä polvia ylemmäs. SAIN NE HITON HOUSUT JALKAANI!! Muutama sentti jäi napin kohdalta vajaaksi. Mutta varmasti menee jouluna kiinni. Kolme hurraahuutoa minulle. Hurraa, hurraa, hurraa!! Tästä voi iloisin mielin jatka treenailua. 




Vyötärö, lantio ja reidet näyttää ainakin kaventuneen. 



Selkämakkarat ovat lähes kokonaan kadonneet.



Jos haluatte lueskella aikaisempia treenijuttuja, löydätte ne täältä.

-Nora

ENSIMMÄINEN ARVONTA

Tulevan pikkujoulukauden kunniaksi on ihka ensimmäisen arvonnan aika! Pikkujoululahja, jonka joku teistä voittaa, onkin vähän erilainen. Se paketti on nimittäin meikäläisen käsialaa! Ei ole tässä arvonnassa käytetty yhteistöitä vaan minun pikku kätösiäni. Mä en paljasta mitä paketti sisältää, mutta se sopii varmasti jokaiselle naikkoselle. Paljastan sen verran, että paketti on pehmeä.

Näin olet mukana arvonnassa: Jätä kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi ja kerro omasta suhteestasi käsitöihin. Oletko väkertelijä vai onko käsitöiden näpertely ehdoton ei? Tai jos tulee vaikka mieleen joku hauska tarina lapsuudesta! Osallistuminen 23.11 asti.

Todella toivon että monet teistä osallistuu! Olen itse hurjan innoissani tästä. Yllärit on kivoja! 



-Nora

JOULUN TOIVELAHJAT

Pienen perheen suvi oli listannut omia joululahjatoivetaan, äidin joululahjatoiveita. Se sai mut miettimään mitä sitä itse toivoisin. Ei ollut mikään helppo homma. Kun on niin kauan keskittynyt vain muiden tarpeisiin ja yhteiseen hyvään, voi oman edun ajatteleminen olla hyvinkin vaikeaa. MUTTA, kun vauhtiin pääsin, ei meinannut haaveilusta tulla loppua. No jos nyt yhden noista löytäisin pukin kontista, olisin hyvin tyytyväinen!






1. Joogamatto TÄÄLTÄ - Helpottaisi huomattavasti kotona treenailua. // 2. Ihana löysä ja lämmin neule TÄÄLTÄ. // 3. Kahvakuula olisi myös oiva apu kotona treenailuun. Kuula TÄÄLTÄ. // 4. Pieni kameran jalusta olisi huomattavasti näppärämpi pitää mukana. Tuon saa myös kiinni melkeen mihin vain! Jalusta TÄÄLTÄ. // 5. Mustat korkeavyötäröiset perushousut tulisi kovaan tarpeeseen! Alkaa tämä trikoissa pyöriminen kyllästyttää. Pöksyt TÄÄLTÄ. // 6. Niken lenkkarit! Oikeastaan tarvitsisin kahdet, toiset salille ja toiset arkeen. Lenkkarit TÄÄLTÄ. // 7. Laajakulmaisesta objektiivista olen haaveillut jo hetken. On vaan sen verran hintavia nuo, ettei ihan koska vain ole hankintalistalla. Objektiivi TÄÄLTÄ. // 8. Mustat läskipohjaiset nilkkurit suojaisivat kylmältä maalta. Vähän jalka paisui raskausaikana, uusille kengille on tarvetta. Popot TÄÄLTÄ. // 9. Korissa säilyttäisin lahjapaperirullia, niille ei ikinä keksi mitään nättiä säilytyspaikkaa. Kori TÄÄLTÄ.

Sellaisia toiveita! Maksimissaan kolme noista ehkä päätyy mulle oikeasti (tuskin vielä jouluna), mutta kiva se on haaveilla. Mitäs te toivotte pukilta?


-Nora

TÄYDELLISTEN RINTALIIVIEN METSÄSTYS

Turhauduin viime viikolla toden teolla sovittaessani yli 20 paria epäsopivia rintaliivejä. Olin käynyt jo H&M:llä ja muutamassa muussa liikkeessä, kunnes Lindexissä iski todellinen epätoivo. Mulla ei ollut pienintäkään hajua mikä koko olisi sopiva. On tämä rintamus nimittäin kokenut sellaisen muutoksen viimeisen vuoden aikana. Raskausaikana rinnat paisuivat kuin pullataikina ja jo puolessa välissä odotusta näytin lähinnä kissan raatelemalta. Synnytyksen jälkeen nuo kaksi sulokasta kirjaimellisesti räjähtivät käsiin! Ja imetyksen loputtua arvatenkin rinnat tyhjenivät kuin ilmapallot konsanaan. Viljon syntymän jälkeen olen käyttänyt bikinien yläosaa ja imetysliivejä, koska vanhat liivit eivät ole lähimainkaan sopivat.

Eräänä päivänä marssin Changen myymälään, jossa minut otti ystävällinen myyjätär vastaan. Myyjä mittasi ympärykseni ja vilkaisulla arvasi kuppikoon. Nappiin meni! Ensimmäiset liivit olivat täydellisen kokoiset. Sovitin monia erilaisia malleja ja värejä, jotta saatiin varmuus juuri mulle sopivista liiveistä. 

Kyllähän tuo reissu tuli kalliiksi tälläiselle kitupiikille. Mutta oli sen arvoista! Vihdoinkin mulla on oikeasti sopivat rintsikat ja vielä laadukkaat. Ja palvelu myymälässä oli ihan huippua! Yleensä pelkään tuollaisia pieniä putiikkeja, mutta ainakin Turun keskustan myymälässä oli ihana tunnelma. 

Mä olen käyttänyt rintaliiveissä kokoa 75B aina, tai niin kauan kuin jonkinmoiset boobsit olen omistanut. MUTTA, mun oikea koko on 65E!! Kuinka väärässä voikaan ihminen olla. Kaikki nämä vuodet on menty kymmenen senttiä liian isolla ympärysmitalla. Huhhuh. Toisaalta, ei tuollaista kokoa myydä missään perus kaupoissa, mistä siis olisin voinut kokoni edes tietää.

Käykää ihmeessä kysymässä ammattilaisilta neuvoa, suosittelen! En voi uskoa miten hyvältä nuo rintaliivit tuntuu sopivina. 







-Nora

DADDY

Mä olen aina ollut isin tyttö, ja olen edelleen. Mun isi on huipputyyppi! Me ollaan aina touhuttu juttuja yhdessä, pelaliltu, painittu, suukoteltu ja halailtu. Isillä on paras huumorintaju, jota kukaan muut meidän perheessä ei ymmärrä. Iskä on aina valmis auttamaan, oli kyse mistä tahansa. Mua ei monetkaan ihmiset tässä elämässä saa ärsyyntymään, isi saa! Iskä on välillä kuin ärsyttävä pikkuveli, joka kokeilee rajojaan tappiin asti. Iskä on maailman paras iskä mulle!<3

Tämä isänpäivä on saanut ihan uuden merkityksen niiden reilun parinkymmenen isänpäivän jälkeen. Tänä isänpäivänä isi on myös isovanhempi, eli äijä. Ja tänä isänpäivänä Jesse on isä! 

Meillä isänpäivää juhlittiin Viljon märillä suukoilla ja sänkyyn viedyllä aamiaisella. Myöhemmin tänään mennään syömään vielä molempien omien isien luo. Huippu päivä tiedossa! 

Miten teillä vietetään isänpäivää?


DADDY, you are
as smart as IRONMAN
as strong as HULK
as fast as SUPERMAN
as brave as BATMAN
you are
my favorite SUPERHERO







-Nora