Lindo nora lopettaa

Olen jo pitkään miettinyt seuraavaa siirtoani blogien suhteen. Kanhden blogin pitäminen tuntuu tällä hetkellä todellla raskaalta edes ajatuksen tasolla. Aika eikä innostus riitä molempiin ja blogit jäävät säälittävän vähäiselle huomiolle. Olen tullut siihen tulokseen, että yhdistän blogit ja jätän perheestä kirjoittamisen lähes kokonaan.  Lindo nora -blogi loppuu mutta jatkan osittain samoilla aiheilla The way you want it -blogissa. Toivottavasti molempien blogien lukijat pysyvät mukana ja tykkäätte tulevasta! Lupaan, että muutos on vain hyväksi.

Reilu vuosi sitten aloitin Lindo noran uudessa elämäntilanteessa vertaistuen toivossa. Tuen määrä on ollut ihan huikeaa ja se on auttanut vauvavuoden aikana jaksamaan. Nyt on  alkanut tuntua siltä, että kaipaan jotain omaa ja uskon, että tämä on juuri sitä mitä tarvitsen.


Blogien yhdistymisen myötä aiheina tulee olemaan tyyli, DIY, ruoka ja lifestyle.  Toivottavasti muutos miellyttää teitä, itse olen todella innoissani!

Blogin osoite on thewayouwantit.blogspot.fi. Käyhän kurkkaamassa ja liity lukijaksi itsellesi parhaassa kanavassa! :)

-Nora




Hei Muumit

Oltiin tuossa eräs aurinkoinen päivä retkellä Muumimaailmassa. Se taisikin olla kesän ensimmäisiä ja viimeisiä hellepäiviä. Sinä aamuna sai laittaa aurinkorasvaa ja voi sitä tuoksua. Aurinkorasvan tuoksu on yksi parhaista! Napattiin reissuun mukaan myös Jessen toiselle luokalle menevä pikkusisko.

Päivä oli ihana, eikä Muumimaailmassa ollut liikaa ihmisiä vaikka sitä vähän etukäteen pelkäsin. Juuri mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Luojan kiitos. Lapset olivat retkestä innoissaan, mutta kyllä parin vuoden päästä saadaan vamasti enemmän irti. Vaikka Viljo osaa jo itse hyvin kävellä niin ei hän osannut nauttia kaikesta näkemästään. Eniten herra innostui Muumi-veneistä ja vedellä lotraamisesta.

Vaikka itse olen useaan otteeseen ollut Muumimaailmassa, eikä viime kerrastakaan ole montaa vuotta aikaa, en jotenkaan muista mitä kaikkea siellä onkaan nähtävää. Pidän muumimaailmassa erityisesti siitä, että sielä on itse keksittävä tekemistä eikä voi vaan turvautua johonkin laitteisiin ja härveleihin. Älkää käsittäkö väärin, rakastan myös huvipuistoja yli kaiken. Mutta muumimaailmassa pitää olla omatoiminen ja se on mielestäni vain hyvä asia.

Ruokapaikkoja oli muutama, kaikki vähän eri tyylisiä. Oli muunmuassa pitsaa, kotiruokaa, happaria... Me päädyimme syömään hampurilaiset sekä jälkkäriksi jäätelöt. Jätskit saatiin koristella ja kuorruttaa itse kastikkeella ja strösseleillä. Muumimaailmassa on myös teatteri, mutta tällä kertaa ei siellä käyty. Viljo ei jaksa pysyä minuuttiakaan paikallaan joten ajaeltiin, ettei mennä sotkemaan muiden esityksen katsomista. Ensi vuonna ehkä voidaan jo kokeilla mikäli herra vähän rauhoittuu!















*Yhteistyössä Muumimaailma

-Nora

I LIKE IT A LOT WHEN IT'S BURNING HOT

Helppo, herkullinen ja polttavan tulinen! Näillä sanoilla kuvailisin tätä maukasta arjen helpottajaa. Tässä on salaatti joka kelpaa kaksilahkeisillekkin, ainakin meidän perheessä. Joskus ei vain jaksa käyttää aikaa ruuan laittoon ja sellaiseen hetkeen tämä resepti on juuri passeli. Se valmistuu silmänräpäyksessä ja on kuitenkin ruokaisa.

Tarvitset:

  • salaattia
  • paprikaa
  • kirsikkatomaattia
  • kurkkua
  • punasipulia
  • jauhelihaa
  • kidneypapuja
  • jalopenoja 
  • kermaviili
  • nachoja
  • chilikastike

Paista jauheliha ja lisää haluamasi mausteet (esim. chili, paprika, cayennepippuri, suola, pippuri). Kun jauheliha on lähes valmista, lisää joukkoon kidneypavut ja paista muutama minuutti. 

Lisää kermaviiliin haluamasi mausteet tai valmis mausteseos. Leikkaa vihannekset ja lisää kaikki ainekset lautaselle. Älä unohda jalopenoja ja chilikastiketta! Naurettavan helppoa!





-Nora

MENOVINKKI: Pop Å

Lumobloggaajat saivat viime viikolla mahdollisuuden käydä kurkkaamassa uutta Pop Å:ta. Ennen joulua kerroinkin käyneeni ihka ensimmäisessä Pop Å:ssa, jossa oli myös JULJAn vaatteita mukana. Pop Å on siis kodin ja kaupan yhdistelmä, jossa asiakas voi nähdä tuotteen sen oikeassa käyttöympäristössä. Tuotteet ovat pääasiassa paikallisten toimijoiden mutta myös muutaman kansainvälisen brändin tuotteita löytyy. Parasta on, että tässä kodissa lähes kaikki on myynnissä. Ehdottomasti kurkkaamisen arvoinen paikka mikäli pyörit Turussa päin!

Käydessämme tutustumassa tähän kodikkaaseen yksiöön, oli meitä vastassa liuta suunnittelijoita, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan. Aika hurahtikin siivillä rennosti jutellessa ja herkutellessa Gaggui Kaffelan ihanilla kakkupaloilla. Täältä löydät lisää Pop Å:sta! 

Huomio! Toinen menovinkki Pop Å konttiGaffela, sijaitsee Turun kävelykadulla ensi tiistaihin asti. Saat sieltä Gaggui Kaffelan suussa sulavia kakkuja sekä Turun Kahvipaahtimon kahvia. Nam!

Pop Å:ssa mukana BEdesign, Kube, L:a Bruket, House Doctor, Musta 5101, Plantui, Saana ja Olli, NaNi, Nicolas Vahé, Mum's, Turun kahvipaahtimo ja Valoa by Aurora.








-Nora

MEIDÄN PERHEEN ENSIMMÄINEN VAPPU

Nyt on vaput ja viikonloput vietetty! Meidän ensimmäinen vappu perheenä oli ihana. Tehtiin itse simaa (josta tuli muuten superhyvää), käytiin tivolissa ja syötiin hyvin. Viljokin pääsi tivolissa yhteen laitteeseen. Sellaiseen, mun mielestä aika hurjaan laivaan. Viljo saattoi tosin olla toista mieltä sen hurjuudesta. Hän nimittäin meinasi nukahtaa laitteessa ja aika pian sen jälkeen nukahtikin. Pääsin itse kuitenkin muutamaan vähän hurjempaan laitteeseen Jessen pikkusiskon kanssa. Ei ole ehkä meikäläisen juttu enää tuollaiset laitteet, sen verran otti vatsanpohjasta. Odotan kyllä innolla seuraavaa vappua, kun tuo pojukin on vähän isompi ja pääsee nauttimaan tivolista enemmän.







-Nora

KEVÄÄN LUMOISSA

Se on sitten toukokuu ja virallisesti kevät, ja tietysti vappu! Mulle se tarkoittaa todella paljon hommaa viimeisten kouluhommien kanssa, jonka takia itseasiassa blogikin on jäänyt havyttömän mitättömälle huomiolle! Joku tarkkasilmäinen on saattanutkin huomata, että Kaksplus on poissa kuvioista. Oli todella mukava päästä syksyllä mukaan Kaksplussan yhteisöön mutta valitettavasti alkuvuodesta omat fiilikset bloggaamisesta muuttui ja päätin jättää kyseisen yhteisön.

Nyt on kuitenkin aikaa ja motivaatiota taas tälle harrastukselle enemmän ja uudet tuulet puhaltavat. Olen nimittäin mukana Lumo-blogeissa, joka on muutaman bloggaajan yhteisvoimin perustettu yhteisö. Käy lukemassa Lumoista lisää täältä. Mä olen todella otettu ja onnellinen siitä, että olen pääsyt mukaan näin mahtavaan porukkaan. En malta odottaa mitä tämä tuo tullessaan!

Toinen syy väliaikaiseen hiljaisuuteeni on ollut uusi blogi jota olen pikku hiljaa rakennellut opinnäytetyön innoittamana. The way YOU want it -blogi on tee-se-itse-blogi vaatteiden tekemisestä ja muokkauksesta. Blogista löydät luovia ja mielenkiintoisia ohjeita, sekä pääset kurkkaamaan minun loputtoman vaatevarastoni aarteisiin ja varjopuoliin. Blogiin pääset täältä.

Hyvää vappua kaikille!



-Nora

EI NIIN TÄYDELLISET BLOGIÄIDIT - HELPOIMMAN KAUTTA

Lapsen kanssa tulee olla johdonmukainen. Tulee toimia tiettyjen rutiinien mukaan, eikä niistä lipsuta. Lasta täytyy valmetaa jo synnäriltä asti tottelevaksi ja kohteliaaksi kansalaiseksi. Lapselle täytyy antaa rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa, ettei pieni mieli vaan järky. Äidin pitää olla suorittaja, kuuluu imettää, tehdä itse soseet, pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja samalla omistautua perheelle 100%. Vastuu äidillä on valtava ja sitä myötä myös paineet.

Somen ja internetin ihmeellinen maailma keskustelupalstoineen luo ihan turhia paineita uusille äideille. Tai varmasti niille kokeneillekkin. Nykyään omaa mielipidettään on helppo jakaa ja tuoda esille. Sitähän minä itsekin teen. Ihmiselle joka ei ole varma omista ajatuksistaan ja mielipiteistään, on hämmentävää joutua sellaiseen milipiteiden tulvaan, joka netissä on vastassa.

Me ollaan Jessen kanssa alusta asti oltu stressaamatta oikeastaan mistään vanhemmuuteen liittyen. Ja mä olen päättänyt olla ottamatta itseeni muiden mielipiteistä. Ja ehkä sen takia kaikki tässä vauva ajassa on ollut niin äärettömän helppoa. Ollaan toimittu vain ja ainoastaan niin miten meistä tuntuu hyvälle. Usein mennään sieltä mistä aita on matalin. Joskus nukutetaan syliin, joskus taas omaan sänkyyn. Joskus nukutaan päikkärit, joskus ei. Aina kuitenkin toimitaan niin mikä tuntuu sillä hetkellä parhaalta. Mutta usein toimitaan myös niin, mikä tuntuu helpoimmalta. Kyllä mä välillä mietin, että voiko siitä olla tulevaisuutta ajatellen jotain haittaa jos nukutan Viljon vaikka kaukaloon. Voiko olla, että kohta se ei muualla nukahdakkaan? Vielä ei olla huomattu ainakaan mitään negatiivista näissä ei niin johdonmukaisissa kasvatustavoissa. Tietysti, kun poika tuosta kasvaa niin tietyissä asioissa täytyy olla tarkkana ja tiukkana.

Meillä näkyy stressittömyys ja mukavuudenhalu muussakin, kuin kasvatuksessa. Esimerkiksi innokkaita siivoajia meidän huushollista ei löydy, joten se välttämätön paha toteutetaan vasta, kun on pakko. Mun koulunkäynnissä mukavuudenhalu on ollut myös aika isossa roolissa ja siitä syystä epämiellyttävät tehtävät on jäänyt palauttamatta ja arvosanoja uupuu. Nyt pitkästä aikaa tunnen pientä stressin poikasta tehdessäni opinnäytetyötä ja suorittaessani vanhoja kursseja, jotta valmistuisin. Tämäkin vain, koska pakko.

Jonkun mielestä me ollaan varmasti vain laiskoja. Ja kyllähän me sitäkin ollaan. Mä olen itse ainakin todella mukavuudenhaluinen ja teen asioita niin, että on kivaa. Mä olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi vähän höllätä pipoa ja tehdä juttuja rennommalla otteella. Niin, että voisi nauttia elämästä ja olisi mukavaa. Stressi lyhentää elämää ja minä ainakin haluan olla mahdollisimman kauan mun perheen riesana. Tietysti on pakollisia tylsia juttuja mitä pitää hoitaa. Mutta suurimman osan elämästä pitäisi olla ihan huippua. Siihen minä pyrin, oli helppoa tai ei.



Tämä postaus on osa Kaksplussan blogiyhteisön Ei niin täydelliset blogiäidit-juttusarjaa.

-Nora


#KPBP

Mä en muista milloin viimeksi olisin nauranut niin, kuin lauantaina. Ihan mahtavaa miten tuiki tuntemattomien ihmisten seura voikin olla niin huippua. Mä pidän itseäni suhteellisen ujona ihmisenä mutta jotenkin sitä pystyi rentoutumaan ihan täysin. Lauantaina pääs meinaa tää turkulainen käymään Hesassa. Meillä oli nimittäin Kaksplussan kauan odotettu blogipäivä. Olette varmaan lukeneet postauksia kyseisestä päivästä kyllästymiseen asti joten pidän tämän lyhyenä.

Mira, Anna ja Annukka olivat järkänneet ihan super kivan päivän meille. Päästiin kuulemaan muutamien yritysten esittelyjä, syömään ihania herkkuja ja nauttimaan toistemme seurasta. Vähän siinä aluksi jännitti mutta aika äkkiä ne ajatukset unohtui. Aktiviteettia oli koko ajan niin ei sitä ehtinyt jännäämään.








Päivätapahtuman jälkeen suunnattiin Cantina Westiin syömään mahtavaa ruokaa! Suosittelen kaikkia Helsingissä pörrääviä käymään, ihana tunnelma! Ruokailun jälkeen mentiin hotellille istuskelemaan ja nauramaan vatsalihakset kipeiksi. Osa suuntasi vielä El Jefeen jatkamaan iltaa. Minä, AC ja Annukka suunnattiin yöjunalla kotio ja omiin pehkuihin nukkumaan.

Ja niin! Gift bageja olikin sitten sellanen överi määrä, että tän muidun kädet oli ainakin ihan maitohapoilla junaan juostessa. Haha! Mutta en valita! Näytän teille myöhemmin mun lemppari juttuja niistä pusseista.

Menossa mukana:









IKILIIKKUJA

Tajusin tuossa, että enhän mä muistanut kertoa Viljon puolivuotis kuulumisia joulun tohinoissa. Ja nythän poitsu on jo yli 7kk!

Täytyy sanoa, että viimeisten viikkojen aikana meillä on nähty yhtä jos toista uutta. Ryömimisellä se alkoi ja nyt kontataan hirveetä vauhtia. Seisomaan noustiin tukea vasten ja nyt tuo hurjapää vetelee kävelykärryllä edestakaisin. Tähän samaan syssyyn puskettiin vielä eka hammas. Kyllä mä vähän mietin, että mihin se mun vauva oikein katosi. Ei taida olla tulossa takaisin. Jessen mielestä vielä tänä talvena poika luistelee. Jaiks! Ehkei sentään.



-Nora


MIKÄ MUSTA TULEE ISONA?

Tää homma on ollut mulle aina selvää. Siis ihan aina! Niin kauan, kun tässä päässä on ajatuksia liikkunut. Mä olen kokenut olevani todella onnekas tietäessäni mitä tulevaisuudelta haluan, kun muut ovat vierellä stressanneet eivätkä ole löytäneet sitä "omaa juttua". Nyt kuitenkin tilanne on kääntynyt ja mä en ole yhtään varma haluanko jatkaa valitsemallani alalla. Turhauttaa. Olen opiskellut kohta seitsemän vuotta vaatetusalaa ja keväällä pitäisi valmistua jo toisesta koulusta. Välillä toivon, että olisin herännyt tähän ajatukseen aikaisemmin, vaikka tiedän, että ilman näitä viimeisten vuosien kokemuksia en näin ajattelisi. Viljon syntymän jälkeen on tuntunut vahvasti siltä, että haluan tehdä jotain tärkeämpää. Kyllä varmasti jatkan vaatteiden parissa jossain määrin, ehkä toiminimellä tai ihan harrastuksena, who knows? Uraa mä en siitä halua, sen tiedän. Tai siltä ainakin nyt tuntuu...

Mielessä on pyörinyt, josko sitä vielä kerran aloittaisi uuden koulun penkillä. Vielä on onneksi vähän aikaa miettiä. Palaan tähän keväämmällä, kun se on ajankohtaista.

Tältä näyttää Viljon viihdekeskus pari kuukautta, kun äiti vääntää opparia. Heh...



-Nora